Taloudellinen tilanne aiheuttaa haasteita tulevalle kaudelle. Tämä ei lupaa helppoa kautta. Kaupunkisuunnittelussa täytyykin löytää edullisia, mutta vaikuttavia ratkaisuja.

Nostan ohjelmasta Vihreiden kädenjälkenä erityisesti taloudellisesti vahvat ja viihtyisät ratkaisut kaavoituksen suhteen. Keskitetyillä pysäköintiratkaisuilla, kuten asuinalueen reunalla olevalla parkkitalolla saamme luotua myös tiiviisti asutetuille uusille alueille kaupunkia, jossa pihat ovat omakotitalomaisia puutarhoja asfalttikenttien tai betonisten pihakansien sijaan.

Tässä on taloudellista järkeä, sillä pysäköintiratkaisut voivat olla tähtitieteellisen kalliita. Esimeriksi betonisen pihakannen alle rakennetun parkkiruudun rakentamiskustannus on RakLi-selvityksessä peräti 60 000 euroa yhtä ruutua kohden. Pormestariohjelmassa mainitussa keskitetyssä parkkitalossa parkkiruudun rakennuskustannus jää 20 000 euroon, joka sekin on erittäin paljon, mutta kolme kertaa vähemmän. Maanpäällisiin parkkikenttiin verrattuna arvokasta tonttimaata säilyy parempaan käyttöön, kuten kodeiksi, liiketoimintaan tai lähiluonnoksi.

Nostan myös pyöräliikenteen edistämisen esimerkkinä taloudellisesti vahvasta ja viihtyistästä ratkaisusta. Pyöräliikenteen investoinnit ovat hyvin edullisia verrattuna esimerkiksi henkilöautoliikenteeseen. Pyöräliikenne ei aiheuta meluhaittaa, eikä vaadi kalliita pysäköintiratkaisuja tai subventiota. Insentiivi kehittämiseen siis on. Viime vuosikymmenen tampereen hyvä edistys pyöräliikenteessä onkin saatu aikaan suhteessa hyvin pienillä investoinneilla. Joten nyt kun esimerkiksi Viinikan henkilöautotunneliin investoidaan kymmeniä miljoonia, emme saa unohtaa pyöräliikennettä, jonka edistäminen on edullista. Etenkin kun pyöräliikenne korostuu työmatkoilla, ja vähentää työterveyslaitoksen tuoreen tukimuksen mukaan viisi sairaspäivää vuodessa jo 6 km matkalla. 50 henkilön yrityksessä tämä tarkoittaisi 265 säästettyä sairauslomapäivää vuosittain.

Keskustan liikennejärjestelmäsuunnitelman tulemme viimeistelemään tällä kaudella. Luonnollisesti keskustan saavutettavuudesta tulee huolehtia hyvin kuten olemme tähänkin asti tehneet esimerkiksi edistämällä Viinikan henkilöautotunnelia. Samalla on hyvä muistaa, että keskustan kadut ovat liikenneympäristön lisäksi liiketoimintaympäristöä. Suomessa Santasalo ja Heusala ovat tutkimuksissaan havainneet, että kävelykaduilla neliövuokrat ovat 15% suuremmat ja myynti 23 prosenttia mediaania korkeammat. Samaten esimerkiksi Aalto-yliopiston Suomen kävelykatuhankkeita tutkineessa tutkielmassa on todettu kävelykatuhankkeiden taloudelliset hyödyt. Samalla entisenä kuorma-autonkuljettajana ja talvikunnossapitoa työkseni tehneenä totean, että logistiikka ja kunnossapito ja pelastustyö on kävelykaduilla on hyvin sujuvaa. Tässäkin siis ratkaisu joka on taloudellisesti vahva, pragmaattinen sekä viihtyisä. Esimerkiksi Tuomiokirkonkadulle suunniteltua tai Kuninkaankadulla olevaa kävelykatua ei tule poistaa, vaikka liikennejärjestelmäsuunnitelmaluonnoksessa on aiemmin näin esitetty vaihtoehtona.

Tampereen keskustaa koskevassa keskustelussa ei ole kyse siitä, pitäisikö keskustaan päästä autolla. Tästä vallitsee yksimielisyys: keskustaan on luonnollisesti päästävä myös autolla. Puolueiden erimielisyydet koskevat sitä, priorisoidaanko ydinkeskustan kaduilla läpiajo ja parkkeeraus, vai vehreä ja turvallinen kävely-ympäristö. Asiaa kannattaa miettiä reaalimaailman kokemusten ja datan avulla:

Keskustan rahasta tulee

• 37 % joukkoliikenteellä
• 29 % autolla
• 25 % kävellen
• 10 % polkupyörällä

Keskustan sisällä matkat tehdään

• 55 % kävellen
• 22 % julkisilla
• 17 % autolla
• 5 % pyörällä

Lähde: Tampereen keskustan asiointitutkimus

Osallistuin muutama päivä sitten vaalitenttiin. Tentissä Kok ja PS edustajat nostivat omatoimisesti Hallituskadun esimerkkinä hyvästä ja hyvin toimivasta keskustan kadusta. Hallituskatu on tunnettu parkkeerauspriorisoinnistaan.

En ole samaa mieltä. Antaa videon puhua puolestaan.

Kivijalassa ja kauppakeskuksissa menestys riippuu merkittävästi jalankulkijoiden määrästä eli lompakkotiheydestä. Jos katu muutetaan kävelykaduksi, Suomessa lompakkotiheys kasvaa n. 30–100 %. Noin 50 – 60 % yrittäjistä koki asiakkaiden ja myynnin määrän kasvaneen. Keskimäärin kasvu on 15% - 40%. Suomen kävelykaduilla mediaanimyynti on 23 % keskiarvoa suurempaa. Lähde: Kävelykatujen vaikutus kivijalkakauppoihin Lähde: Kävelykatujen mediaanimyynti

Yrittäjien kanssa jutellessani on käynyt selväksi, että vaikeaa on. Remontit, korona, etätyöt, inflaatio, korkojen nousu, ostovoiman romahdus ja työttömyyden kasvu. Iskuja tulee jatkuvasti. Keskustat ovat romahtaneet ympäri Suomen. Tampereella Hallituskatu on karuin esimerkki: Laskin 12 tyhjää liiketilaa kahden korttelin matkalla.

Valoa on kuitenkin näkyvissä: korot laskevat, ostovoima paranee ja etätöistä palaillaan toimistoille. Ratikasta lappaa asiakkaita, ja Tampere on keskustojen elinvoimaykkönen (EKK).

Olemme heikoilla jos ajattelemme että keskustan ainoa valttikortti kauppakeskuksiin nähden on läpiajo ja auto oven eteen. Jos tämä olisi taloudellisesti järkevää, markkinatalous pitäisi huolen että se olisi kauppakeskuksissa mahdollista. Hallituskatu vinoparkkeineen on keskustan näivettynein.

Keskustan kehittämistä tulee jatkaa tolkun faktapohjaisesti, tunteistuneen vastakkainasettelun sijaan. Tilastot kertovat faktoja: Vahvassa keskustassa on kävelykatuja sekä viihtyisyyttä, ja autot ajetaan kätevästi luoliin. Nyt kaikki kivijalkayrittäjiä tukemaan.

Helsinkiläinen kunnallispoliitikko osti etusivun mainoksen, jossa näytetään reteästi keskisormea hänen kokemalleen vastapuolelle. Tapahtuma ei ole yksittäinen, vaan se kuvaa politiikan muutosta somen ja algoritmien aikana. Siispä muutama sana polarisaatiosta.

Vartuin Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella maatilalla. Söin joka kouluaamu aamiaisen 1900-luvun alussa syntyneen isoäitini luona. Siinä keskustellessa oppi kaikenlaista.

Suomi hajosi kahtia vuoden 1918 sisällissodassa, mutta talvisodan tullen jälkeen kansa yhtenäistyi ja esti Neuvostoliiton valtauksen.

Neuvostoliiton pinteessä Suomi on käynyt selviytymiskamppailua. Tukalassa tilanteessa olevan kansa on arvostanut yhtenäisyyttä. Muun muassa tästä johtuen päätöksenteko on ollut jouhevaa, asiantuntijuutta on kunnioitettu ja maamme on noussut köyhyydestä yhdeksi maailman rikkaimmista maista.

Nouseva poliitikkosukupolvi ei enää arvosta yhtenäisyyttä samalla tavalla. Yhteistä monelle nousevalle poliitikoille tuntuu olevan sosiaalisen median ahkera käyttö, sekä koetut viholliset joille on helppo näyttää keskisormea.

Viha on vahva ja koukuttava tunne. Somen algoritmit suosivat tunteita herättävää sisältöä. Vastakkainasettelevan tyylin edelläkävijä Mikko Kärnä onkin jo ymmärtänyt käytöksensä ongelman, pyytänyt anteeksi ja muuttanut tapojaan. Aika näyttää milloin muut algoritmisukupolven poliitikot näkevät Suomen kansan kahtiajaon ongelmallisena. Vai näkevätkö koskaan?

Itse aloin pari vuotta sitten viemään viestintääni somealustoilta blogiini ihan tarkoituksella. Kun katsoo nykymenoa, en ole katunut.

Olen vuosi vuodelta enemmän huolissani asuinalueiden eriytymiskehityksestä, eli sergeraatiosta. Sergreaatiossa tietyille asuinalueille muodostuu köyhyystaskuja. Ruotsissa on äärimmäisiä esimerkkejä tilanteista joissa asuinalue on äärimmilleen eriytynyt.

Tämän ehkäisemiseksi parhaita keinoja on ensinnäkin panostaa alueen kouluihin. Toisekseen alueesta täytyy tehdä houkuttelevampi keskituloisille muuttajille esimerkiksi tekemällä hyvin monimuotoista asuntokantaa tai parantamalla palveluita. Tämä voi tarkoittaa raitiotietä, rivitaloja, town houseja, laadukasta kerrostalorakentamista tai muita keinoja joilla alue muuttuu houkuttelevammaksi.

Tampereella tämä on tehty mm. Hervannassa, jossa 80-luvulla keskusta uudistetiin Reima ja Raili Pietilöiden suunnittelemalla keskusakselilla, eli kauppakeskuksella, monitoimitalolla ja muilla. Nyttemmin Hervantaan on vedetty raitiotie, joka on kasvattanut alueen kiinnostusta huomattavasti.

Top 3 keinot eriytymisen estoon

• Koulujen rahoituksen varmistaminen
• Palveluiden riittävyys
• Alueen perusparannus

Muistatko Lotus Gardenin konkurssin Rongankadulla? Se oli Tampereen kärkipuheenaihe joitain kuukausia sitten.

Some oli varma syyllisestä: Uusi pyörätie ja parkkipaikkojen poistuminen. Uutisoinnissa jätettiin toki mainitsematta, että yritys oli tehnyt edeltävät 7 vuotta tappiota kuten artikkelissani kirjoitin.

Tarina on saanut jatkoa.

• Uusi vuokralainen löytyi heti
• Halukkaita vuokraajia löytyi paljon, kilpailu oli kovaa
• Uusi yrittäjä kehuu sijaintia upeaksi

Oletko nähnyt tästä uutisia? Todennäköisesti et, sillä vaikka siitä on uutisoitu, se ei ole noussut puheenaiheeksi. Negatiiviset uutiset leviävät somessa helpommin.

Tutun ravintolan sulkeutuminen on ikävä asia, jota tekee mieli kommentoida tai jakaa. Jos konkurssille löytyy helppo syntipukki niin sitä parempi. Tämä kasvattaa näkyvyyttä somessa. Positiivisten uutisten kanssa näin ei ole, joten sen näkee vain harvat. Tämä vääristää monien maailmankuvaa.

Uutisen Rongankadun hyvistä uutisista lyödät Tamperelaisesta

Huomasin pari kuukautta takaperin asuvani sisäilmaongelmaisessa asunnossa. 70 vuotta vanhat lattiat olivat alkaneet erittämään ties mitä ikävää. Korjaus vaatisi koko asunnon lattiaremontin, ja mielellään NYT. Hintaa remontille tulisi yli 10 000 euroa.

Koska asun paikassa jossa voin hoitaa arkeni kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä, olen elänyt edelliset 10 vuotta enemmän tai vähemmän autotta. Liikkumiskustannukseni ovat olleet n. 50 e / kk. Lähitapiolan mukaan auton omistaminen maksaa keskimäärin 300 - 500 euroa kuussa. Laskennallisesti olen säästänyt 10 autottoman vuoden aikana n. 30 000 - 50 000 euroa.

Taloudellinen liikkumavara mahdollisti remontin käynnistämisen heti.

Monet tarvitsevat autoa ja tämä on totta kai ok. Kuitenkin, mitä enemmän mahdollistamme kaupunkia jossa autoa ei ole pakko omistaa, sitä enemmän tuotamme taloudellista vapautta ja mahdollisuuksia vaurastua. Samaten rahaa jää enemmän käytettäväksi paikallisyrittäjien palveluihin.

Tämän vapauden mahdollistaminen ei ole kuulunut vanhanaikaisen kaupunkisuunnittelun ideologiaan, mutta edeltävän 10 vuoden aikana asia on noussut jälleen asialistalle.

Yksi keino on kaavoittaa vehreitä ja ihmisläheisiä asuinalueita keskustan lähelle ja joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Miltä tämä kuulostaisi?

Jari Sarasvuo

@SarasvuoJari

·Follow

Luin @KauppalehtiFi 2 huimaa virkettä: "EU-alueella autokulujen keskiarvoksi on arvioitu 616 euroa kuussa. Suurin osa meistä paiskii siis viikoittain yhden kokonaisen työpäivän rahoittaakseen auton, jota käytämme tunnin päivässä." Vaikka lukuja täsmäyttäisi, ajatus pysäyttää.

783

Reply

Copy link

Read 173 replies

Viime kuukausina on ollut hiljaisempaa kirjoittelun kanssa. Tämä johtuu siitä, että viime kuukaudet minua on työllistänyt

• Lattiaremontti
• Sivustopäivitys
• Vaalikampanjan organisoituminen ja strategia

Asuntomme 70 vuotta vanhat muovi- ja korkkilattiat alkoivat aiheuttaa sisäilmaongelmia. Ratkaisuna oli koko asunnon lattiaremontti. Tätä viestiä kirjoitan puolisoni vanhempien luota Lempäälässä, kun asunto on tällä hetkellä tyhjä, ja betonilattialla.

Samalla kuitenkin sivusto on edistynyt. Olen tehnyt jaon pitkien ja lyhyiden kirjoitusten välille. Juuri nyt luet lyhyttä kirjoitusta. Lyhyitä tullaan julkaisemaan useammin kuin pitkiä. Sivustolla on vuodessa 20 000 vierailijaa, ja haluan että mahdollisimman moni löytäisi uutta luettavaa.

Olen liittynyt puolueeseen, ja asettunut ehdolle kunnallisvaaleissa Vihreiden listalta. En ole varsinaisesti puolueihminen, ja Vihreät ovat minusta olleet valtakunnanpolitiikassa vähän tuuliajolla. Tampereen kaupunkipolitiikassa tekeminen on kuitenkin ollut a-luokkaista jo pitkään. Parhaana esimerkkinä Ratikka ja Hämeenkadun uudistus joita he ajoivat kaikista puolueista vahvimmin.

Kunnallisvaalien tukiryhmä organisoituu parhaillaan, ja väkeä on tällä hetkellä vajaa 15. Minulla on loistava kamanjapäällikkö jota tapaan viikoittain. Vaaliteemat ovat paraikaa työn alla, ja olen tekemässä niistä sivua jonka pitäisi olla sekä kiinnostava että informatiivinen.

Tästä se kohta lähtee jälleen! (kunhan tämä hässäkkä tästä laantuu)