Tällä kertaa hyväksyttiin maankäyttöpolitiikan linjaukset, sekä kasvatus- ja opetussuunnitelman strategiapapari.

Puheeni maankäyttöpolitiikasta

Kiitos puheenjohtaja. Tämä maankäyttöpolitiikka on aiheena sellainen, josta mulla olisi paljonkin sanottavaa. Ennen kaikkea keskustan elinvoimasta, ja siitä, miten tilankäyttö voi olla taloudellisesti vahvaa ja viihtyisää. Ja millainen kaupunki houkuttelee osaajia. Tämähän on se syy, miksi tässä valtuustossakin olen.

Totean tässä alkuun, että keskustan saavutettavuudesta autolla, että juuri on tehty päätöksiä 50 miljoonan henkilöautotunnelista keskustaan, että pidän vähän jännäMutta enpä avaa tätä matopurkkia, sen sijaan kerron kiinnostavan faktan.

TomTom-navigaattoriyrityksen uunituore data kertoo, että henkilöautoliikenne Tampereella on nopeampaa kuin Turussa.

Tampereella henkilöautolla pääsee vartissa keskimäärin 8.3 km, Turussa 6.6 km.Siitäkin huolimatta, että Tampere on 50 000 asukasta suurempi kaupunki, ja Hatanpäällä on pahoja työmaita.

Kun kaavoitetaan järkevästi, arjen matkat voi tehdä kävellen, pyörällä, bussilla tai ratikalla. Tällöin vapautuu tiekapasiteettia tarpeellisille automatkoille.

Henkilöliikennetutkimukset kertovat, että Tampereen matkoista 39% tehdään autoilla. Turussa 51%. Eli sen lisäksi, että meillä on viihtyisämpi kaupunki, meillä on myös nopeammat automatkat. Kiitokset asiantuntevalle virkakunnalle kapealla kannaksella

Kasvatus- ja opetussuunnitelman strategiapapari

Kasvatuspaperi herätti suurta huolta Perussuomalaisen puolueen valtuutetuissa, sillä sen yhdessä kappaleessa todetaan, että terveydentilan, vammaisuuden, ihonvärin, taloudellisen aseman tai muiden tällaisten perusteella voidaan auttaa lasta.

Olin ennakoinut tämän Juhon somekirjoittelun pohjalta, ja olin valmistellut puheenvuoron ennakkoon.

Pidin puheen

Arvoisa puheenjohtaja. Kuulimme ystävältäni Hirvelän Juholta, että tämän koulutuspaperin kappale 1.2.2 tasa-arvosta eriarvoistaa lapsia.

Kävin peruskoulun Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella 90-luvulla. Meillä oli oppilas joka tarvitsi pyörätuolin – hänelle oli luiska. Meillä oli oppilas jolla oli lukivaikeus – hänen oppimistaan tuettiin.

Kukaan ei tietenkään väittänyt, että tämä olisi syrjintää. Me Ilmajoella ymmärsimme, että kun lähtökohdat ovat erilaiset, tarvitaan erilaista tukea, jotta kaikki pääsevät samalle viivalle.

Poika jonka isä on vankilassa. Lapsi jota kiusataan koska hänellä on erilainen ihonväri. Lapsi joka istuu pyörätuolissa.

Ja joskus. Tämä on yksi ja sama lapsi. Tämä asiakirja tähtää siihen, että tämä epäonninen lapsi, jolle ongelmat ovat kasautuneet, tunnistetaan. Ja lapselta kysytään: Onko kaikki hyvin? Voidaanko auttaa? Ja sitte autetaan. Jotkut sanovat tätä intersektionaalisuudeksi. Itse sanon maalaisjärjeksi.

Valtuutettu perussuomalaisesta puolueesta kirjoitti someen, että tämä kritisoitu kappale voisi olla vihreiden ryhmäpuheesta. Niin muuten vois. Ja siitä minä ja me vihreissä olemme perhanan ylpeitä.

Väitänpä myös, että tämä kappale tähtää juuri siihen, mitä tavalliset, normaalit suomen kansalaiset haluavat koululta.

Suomalaisen koulun vahvuus on aina ollut se, että jokainen lapsi nähdään, ja tukea annetaan. Minä näin sen Ilmajoella. Te näitte sen omassa koulussanne. Tämä asiakirja jatkaa sitä perinnettä. Sitä perinnettä josta minä olen ylpeä. Suomalaista perinnettä. Kiitos.