TampereAamulehden pääkirjoitus vai poliittista Twitteriä? Case Puutarhakatu.
Vallan vahtikoira työnsi lusikkansa Puutarhakadun soppaan. Lopputulos oli outo.
Puutarhakadun ympärillä kuohuu. Saaga on ollut outo ja täynnä juonenkäänteitä. Oudoimman juonteen on tarjonnut Aamulehti. "Järki voittaa Tampereen kaupunkisunnittelussa" otsikoitu pääkirjoitus sai todella hieraisemaan silmiäni.
Olen seurannut Puutarhakadun tarinaa alusta pitäen. Ensimmäisen kerran pohdin aihetta kolmisen vuotta sitten, kun kadun tulevaisuudesta tehtiin ideointia, ja tuttuni kertoi ajatuksiaan. N. puoli vuotta sitten pohdin kadun tulevaisuutta kaupungin sidosryhmätyöpajassa. Kirjoitin aiheesta.
Näkökulmaa antavat myös
- Kolme kirjoitettua ja lähteytettyä artikkelia Suomen kaupunkikeskustojen elinvoimasta ja tulevaisuudesta #1 #2 #3
- Kaksi vuotta pyöräliikennejärjestön hallituksessa
- Kokemus keskustan asukkaana
- Varhaisaikuisuuden työkokemus: Kaksi vuotta kuorma-autonkuljettajana sekä vuosi lumenauraajana.
Kokonaiskuva kadusta on muodostunut ajan kanssa ja asiaa työstäen.
Aamulehden pääkirjoitus oli niin kärjistävä, poliittinen ja mutkat suoriksi vetävä, että sitä ei juuri erota satunnaisista Twitter-viesteistä. Pääsettekin kohta arvuuttelemaan tätä itse. Tässä artikkelissa on nimittäin visa: Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä.
Ennen kuin pääsette visailemaan, käyn nopeasti läpi mistä Puutarhakadun saagassa on kyse:
Puutarhakadun saaga
Kaupunginhallitus perui Puutarhakadun viherkadun. Tamperelaiset älähtivät.
Kirjoitukseni tapauksesta teki päiväkohtaisen kävijäennätyksen. Sain kiitossähköposteja niin asukkailta kuin kaupunkisuunnittelun ammattilaisiltakin. Tyytymättömyys kaupunginhallitusta kohtaan oli laajaa.
Eikä ihme.
Puutarhakadusta oli ennen kaupunginhallituksen väliintuloa tulossa koko kaupungin hienoin asuinkatu, kauppakatu ja henkireikä. Pitkään jatkunut katuvihreän poisto (muistaako joku vielä Tuomiokirkonkadun) loppuisi ja tulossa olisi todellinen täyskäännös.
Yhdyskuntalautakunta käsitteli katua useassa kokouksessa pitkään ja kunnolla perehtyen. Vaihtoehtoina oli
- Viherkatu (pyöräkatu)
- Nykytila leveämmällä pyörätiellä
Asiantuntijat suosittelivat viherkatua teknisistä ja liikenteellisistä syistä. Tampereen polkupyöräilijät ja yrittäjäjärjestö kannattivat viherkatua. Viherkadun edut olivat merkittävät kävelylle, autoilulle, pyöräilylle ja läntisen keskustan elinvoimalle. Viherkatu mahdollistaa eniten kaupunkivihreää, kuten istutuksia sekä puita, ja se säilyttää eniten parkkipaikkoja. Pyörät ja autot jakaisivat ajoradan kuten muuallakin keskustassa. Löydät katuvaihtoehtojen vertailun aiemmasta kirjoituksestani
Yhdyskuntalautakunta valitsi viherkadun. Mukana oli Kok, PS, Vihr, SDP, Vas jäseniä.
Viherkatu ei käynyt Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja SDP:n konservatiivienemmistölle. Kokoomus vaati päätöksen perumista.
Kummolan myötä tavaksi on tullut konservatiiveille epämieluisten lautakuntapäätösten jyrääminen kaupunginhallituksessa. Yhdyskuntalautakunnassa jäsenet perehtyvät suunnitelmiin ajan kanssa, asiantuntijoiden avustuksella. Kaupunginhallituksessa tämä on mahdotonta. Rivivaltuutetut eivät kykene perehtymään asioihin ajan kanssa. Päätös tehdään suurelta osin tunnepohjalta.
Viherkatu peruttiin.
Kritiikki oli ankaraa. Myös Aamulehti heräsi tapaukseen.
Visa: Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä?
Ja nyt, hyvä lukijani, tulee sinun vuorosi visailla. Seuraavassa näet muutamia lyhyitä kirjoituksia. Sinun tehtäväsi on tunnistaa, onko kyseessä poliittinen Twitter-kirjoitus vai lainaus Aamulehden pääkirjoituksesta. Aloitetaan:
Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä #1
Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä #2
Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä #3
Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä #4
Aamulehden pääkirjoituksesta vai Twitteristä #5
Toden totta, nämä kaikki ovat Aamulehden pääkirjoituksesta.
Idealismi ja järki
Pääkirjoituksessa viherkadun kannattajat ovat ideologisia haihattelijoita. Viherkatua suositelleilla liikennesuunnittelun ammattilaisilla, asiaan hartaudella perehtyneellä yhdyskuntalautakunnalla, yrittäjäjärjestöllä ja pyöräliikennejärjestöllä ei ole realismista tietoakaan.
Todellinen viisaus ja käytännöllisyys löytyy Aamulehden pääkirjoitustoimittajan lisäksi Kalervo Kummolalta.
Voisi ajatella, että asiantuntijoita, järjestöjä, kadun käyttäjiä ja yrittäjiä kuullut, useammassa kokouksessa asiaa käsitelleellä yhdyskuntalautakunnalla olisi faktapohjainen, realistinen käsitys asiasta. Samaten voisi ajatella, että kaupunginhallituksessa asia päätettiin kylmiltään. Voisiko sanoa että tunnepohjalta?
Olen aloittanut Puutarhakadun suunnitelmien pohtimisen kolmisen vuotta sitten, kirjoittanut kolme tilastollisiin faktoihin pohjaavaa kirjoitusta Suomen keskustojen elinvoimasta, käsitellyt katua työpajassa, kirjoittanut kadusta kaksi kirjoitusta, tehnyt jakelutyötä kaksi vuotta, kunnossapitotyötä vuoden, ollut pyöräliikennejärjestön hallituksessa kaksi vuotta ja asunut keskustassa vuosia.
Tämä saa minut Aamulehden pääkirjoitustoimittajan silmissä ideologiksi jolla ei ole mitään käsitystä realismista. Tekisi mieli kysyä toimittajalta, miten hän on työstänyt Puutarhakatua edeltävien vuosien aikana. Vai onko pääkirjoitus vain tunteisiin pohjaava Kalervo Kummolan mainos?
Tunteet pääkirjoituksessa
Pääkirjoituksessa kirjoitettiin
Tampereen kaupungilla on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ja niiden saavuttamiseksi päättäjät joutuvat tosiaan miettimään ennakkoluulottomasti uusia avauksia. Järki ja käytännöllisyys on silti syytä pitää mukana kaikessa päätöksenteossa.
Toimittaja ilmeisesti ajattelee, että Puutarhakadun viherkatuvaihtoehto liittyy ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön. Tämä oli ehkä oudoin kirjoituksen kohta. Ei tarvitse paljoa maalaisjärkeä ymmärtääkseen, että ilmastonmuutoksen vastaisella työllä ei ole mitään tekemistä viherkadun kanssa.
Sen sijaan seuraavilla faktoilla on:
Läntisen keskustan elinvoima
Puutarhakatu viherkatuna olisi nostanut kadun vetovoimaa kauppakatuna.
Tältä kannalta päätös harmittaa minua paljon. Olen tehnyt töitä kaupunkikeskustojen elinvoiman eteen. Seuraavat kirjoitukseni avaavat ongelmia ja ratkaisuja:
Miksi keskustat ovat näivettyneet
Visio elinvoimaisemmasta Tampereen keskustasta
Mikäli omistat liiketilaa, asunnon tai olet yrittäjä Puutarhakadulla, kannattaa lukea ylläolevat kirjoitukset ja allaoleva infolaatikko ajatuksella. Nyt on nimittäin tehty sinun kannaltasi taloudellisesti heikko päätös, jolla on suoraa vaikutusta liiketoimintaasi tai omistustesi arvoon. Vaikutus ei ole pieni. Ja Aamulehti juhlii.
Tutkittua tietoa kävelyn, viherrakentamisen vaikutuksista liiketoimintaan, vuokriin ja asuntojen arvoon Suomesta ja maailmalta 👇
Tutkittua faktaa taloudesta
Kaliforniassa San Franciscon Valencia Streetillä jalkakäytävien leventäminen nosti liikevaihtoa 40 prosentilla kadun yrittäjistä ja 2/3 yrityksistä piti muutoksia positiivisina. Kalifornian Lodissa viidellä kadulla julkis-yksityisenä hankkeena toteutetut kävelyalueiden parannukset toivat keskustaan 60 uutta yritystä ja kasvattivat keskustan yritysten myynnin tuottamia verotuloja 30 prosenttia.
Floridan West Palm Beachin maineeltaan huonossa keskustassa tehdyt uudistukset kasvattivat kiinteistöjen käyttöastetta 20 prosentista 80 prosenttiin ja nostivat liiketilojen neliövuokrat 6,7-kertaisiksi. Irlannin Dublinissa investoinnit rapistuneeseen Temple Barin alueeseen lisäsi ravintoloiden määrää 50 prosenttia, vähittäiskauppojen määrää 100 prosenttia, hotellien määrää 50 prosenttia ja asukkaiden määrää 300 prosenttia.
Viidessä ruotsalaisessa kaupungissa tehdyt parannukset keskustan viihtyisyyteen lisäsivät vähittäiskaupan liikevaihtoa 5–9 prosenttia, vuokratason nostopotentiaalia 84 prosenttia, alueen houkuttelevuusastetta 13 prosenttia, kun vertailukaupungeissa muutoksia ei tapahtunut.
Bangkokissa osa-aikainen kävelykatu nosti liikevaihtoa 44 prosentilla vastaajista. Hong Kongissa kävelykaduksi muuttaminen nosti vähittäiskaupan vuokratasoa 17 prosenttia. Sheffieldissä tehdyt kaupunkiympäristön ja kävelyalueiden parantamistoimet nostivat hotellihuoneiden määrää 120 prosenttia, asiakasmäärää keskustassa 9 prosenttia, toimistojen vuokria 30 prosenttia, kahviloiden ja ravintoloiden vuokratasoa 40–100 prosenttia sekä lisäsi keskustaan suuntautuvia ostosmatkoja 35 prosenttia ja vapaa-ajanmatkoja 45 prosenttia. Kolumbiassa Zona Rosan muuttaminen kävelykaduksi nosti kiinteistöjen arvoa 22 prosenttia, kun muualla kasvua oli samanaikaisesti vain 6 prosenttia. Kirjallisuuskatsaus (ks. Rantala 2014:116) eri maiden kaupungeissa kävelyolojen kehittämiseen tehtyjen ratkaisujen vaikutuksista puolestaan osoitti asiakasmäärien kasvaneen 20–40 prosenttia, liikevaihdon 10–25 prosenttia, vähittäiskaupan vuokratason 10–30 prosenttia ja toimistotilojen vuokratason 15–35 prosenttia. Yhdysvalloissa ja Britanniassa laadukkaiden kävelyolosuhteiden ja puistojen on havaittu nostavan asuntojen arvoa.
Suomessa Santasalo ja Heusala (2002) ovat havainneet, että kävelykaduilla neliövuokrat ja -myynti ovat mediaanivuokraa ja -myyntiä 15 prosenttia ja 23 prosenttia korkeammat.
Whitehead et. al (2006) ovat havainneet, että kaupunkiympäristöjen parannustoimet, kuten kävelyalueiden laajentaminen, voivat lisätä taloudellista aktiivisuutta. Vaikutuksia on Manchesterissä ollut liiketilojen vuokratasoon (kasvua 21,7–24,2 prosenttia), vähittäiskaupan liikevaihtoon (kasvua 10–25 prosenttia) sekä asiakasmääriin (kasvua 32 prosenttia).
Sevillan keskusta-alueen ulkopuolelle perustetuilla kävelyalueilla sijaitsevat yritykset ovat hyötyneet asioinnin lisääntymisestä ja siirtymästä kävelyalueelle (Castillo-Manzano et. al. 2014). Asiointien siirtymä voi luoda painetta laajentaa kävelyalueita myös muilla kaduilla.
Union Square Northilla, Manhattanilla jalankulkualueen laajentamisen on havaittu vähentäneen selvästi tyhjien liiketilojen määrää (49 prosenttia vähemmän), kun samanaikaisesti tyhjien liiketilojen määrän vähentyminen on muualla kaupunginosassa ollut verrattain vähäistä (5 prosenttia vähemmän). Muutokseen tyytyväisiä oli 74 prosenttia alueen käyttäjistä. Pearl Streetillä, Brooklynissa alihyödynnetyn pysäköintialueen muuttaminen oleskelualueeksi lisäsi paikallisten yritysten myyntiä peräti 174 prosenttia - 29 verrattuna 18 prosentin kasvulukuihin kaupunginosan tasolla. Samalla kadulla ajoväylän reunaan tehty istuskelualue lisäsi 77 prosentilla istuvien jalankulkijoiden määrää ja 14 prosenttia yritysten myyntiä. (Measuring the street…2012).
Sadik-Khanin ja Solomonowin (2016) mukaan Aucklandissa jalankulun edistämishanke lisäsi kävelyä kaupungin keskustassa 140 prosenttia ja eräällä kadulla yritysten myyntiä peräti 430 prosenttia.
Moosajee (2009) on havainnut, että Kapkaupungissa toteutettu Greenmarket Square -kaupunkiaukion muuttaminen jalankulkualueeksi paransi ravintoloiden ja kahviloiden myyntiä; parannukset liittyivät palveluntarjoajien uusiin mahdollisuuksiin tarjota istuskelumahdollisuuksia jalkakäytävillä ja aukiolla: ihmisille mahdollisuuksia olla keskenään tekemisissä. Aukion epävirallinen kauppa ja myös puolet kaupoista kuitenkin kärsi muutoksista. Enemmistö aukion yrittäjistä joka tapauksessa piti muutosta hyvänä.
Lawlorin (2014:33,35) mukaan useista tapaustutkimuksista on havaittu, että hyvin suunnitellut parannukset julkisiin kaupunkitiloihin voivat lisätä jalankulkua ja kauppaa jopa kymmeniä prosentteja ja että investoinnit parempiin kävelyalueisiin voivat tuoda kilpailukykyistä tuottoa muihin liikennehankkeisiin nähden. Jopa pienillä ja väliaikaisilla muutoksilla, kuten parkleteilla, eli pysäköintiruutujen ottamisella muuhun käyttöön, on havaittu olevan vaikutuksia lähellä sijaitsevien yritysten myyntiin (Lawlor 2014:29). Kävelyalueiden parantamiseen liittyvät hankkeet myös luovat Lawlorin (2014:43,47) mukaan enemmän rakennusalan työpaikkoja kuin tiehankkeet sekä nostavat kiinteistöjen arvoja. Kävelyalueiden parannukset voivat myös lisätä matkailijamääriä (Lawlor 2014:40).
Nakamura (2010) on korostanut, että perustamalla laajempi, keskustan eri kohteita toisiinsa yhdistävä jalankulkualue, on suuremmat hyödyt jalankululle ja suuremmat positiiviset talousvaikutukset kuin yksittäisen kadun muuttamisella kävelykaduksi. Cubukcu (2013) on korostanut käveltävyyden tukevan paikallista taloutta kannustamalla tekemään ostokset naapurustossa.
Edellä mainituissa tutkimuksissa havaitut kävelyalueiden parannusten synnyttämät positiiviset vaikutukset ovat kohteesta riippuen siis liittyneet kävelijä- ja asiakasmääriin, yritysten liikevaihtoon ja -voittoon, yritysten määrään ja yritystoiminnan tuottamiin verotuloihin sekä asuin- ja liikekiinteistöjen arvoon, käyttöasteisiin ja vuokratuottoihin.
Brenac et al. (2014) nostavat esille, kuinka kävelyalueiden laajentamisstrategiat ovat osa kaupunkien markkinointistrategiaa kaupunkien välisessä kilpailussa: ne johtavat kaupungin strategisten sijaintien houkuttelevuuden lisääntymiseen ja arvonnousuun.
Soni ja Soni (2016) ovat listanneet käveltävyyden edistämisen hyötyjä liittyen talouteen: yritysten asiakasmäärien, myynnin ja vuokrien kasvun, polttoaineen, rakennusmaan ja infrastruktuurikustannusten säästymisen, säästöt (liikenteen) vähentyneistä negatiivisista ulkoisvaikutuksista, parantuneen työllisyysasteen ja tulot julkisen liikenteen käyttäjiltä.
Haasteet kävelykatujen rakentamisessa ja kävelyalueiden laajentamisessa liittyvät ennen kaikkea muutosvaiheeseen; rakennustyömaa aiheuttaa usein väliaikaisia haittoja kävelykadun varrella sijaitseville yrityksille. Asian on huomioinut esimerkiksi HassKlau (1993). Kansainvälisiä hyviä käytäntöjä näiden haittojen minimoimiseksi ei tiettävästi ole selvitetty.
Litman (2018) on tunnistanut käveltävyydellä olevan lukuisia taloudellisia hyötyjä: säästöt (kuluttajalle) ajoneuvokuluissa, säästöt teiden ja pysäköintitilojen rakentamisessa ja ylläpidossa sekä näihin käytetyssä maapinta-alassa, säästöt alentuneesta onnettomuuksien määrästä, lisääntyneen liikunnan tuomista terveyshyödyistä, vähentyneistä ruuhkista ja liikenteen haitoista ympäristölle. Käveltävien ympäristöjen kautta lisääntyvän sosiaalisen koheesion myötä voi puolestaan syntyä erilaisia epäsuoria hyötyjä. Lisäksi Litman (emt.) korostaa käveltävyyden hyötyjä paikallisille yrityksille ja työllisyydelle, kiinteistöjen arvolle, uusien yritysten houkuttelulle ja tyhjillään olevien liiketilojen täyttymiselle. Bidwell (2012) on tehnyt yhteenvedon tutkimuksista, joissa on ilmaistu numeerisesti kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen kohdistuneiden toimenpiteiden taloudellisia hyötyjä. Eri tutkimuksista on kertynyt selvää näyttöä edellä mainittujen toimenpiteiden suorista ja epäsuorista taloudellisista hyödyistä. Infrastruktuuri-investoinneista on havaittu olevan enemmän hyötyä kuin käyttäytymismuutoksia tavoittelevista toimenpiteistä ilman infrastruktuuriratkaisuja. Tunnistetut hyödyt liittyvät mm. liikunnallisen aktiivisuuden lisääntymisen sekä ilmansaasteiden ja liikenneonnettomuuksien vähentymisen monipuolisiin positiivisiin terveysvaikutuksiin sekä vähentyneisiin sairaanhoitokuluihin, sairaspoissaoloihin ja säästyneisiin elinvuosiin, kasvihuonekaasupäästöjen vähentymiseen ja parantuneeseen kykyyn vastata ilmastonmuutokseen, polttoainekulujen vähentymiseen, liiketilavuokrien nousuun ja asuntojen arvonnousuun, lisääntyneeseen taloudelliseen aktiivisuuteen sekä infrastruktuurihankkeiden työllisyysvaikutuksiin.
Leinberger ja Rodriquez (2016) ovat osoittaneet, että käveltävimmät ja urbaaneimmat yhdysvaltalaismetropolit ovat myös maan kaupungeista mitaten varakkaimpia (bkt/asukas) ja niissä on koulutetuin väestö. Floridan (2011) mukaan käveltävyys houkuttelee koulutettua väkeä, joten yhteys kaupungin käveltävyyden ja varakkuuden kautta voi tulla ainakin osin väestön koulutustason kautta. Kaupunki, jossa väestön koulutustaso on korkea, voi myös mahdollisesti suosia käveltäviä vaihtoehtoja kaupunkisuunnittelussa. Opezzo & Schwartz (2014) ovat kuitenkin myös havainneet, että kävely lisää luovaa ajattelua.
Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020:n (2011) mukaan ”Riittämättömän liikunnan on arvioitu lisäävän terveydenhoidon menoja (valtiotasolla) vuodessa 100–200 miljoonaa euroa. Lisäksi lisääntyneet poissaolot ja työn tuottavuuden lasku lisäävät välillisiä kustannuksia noin 400 miljoonaa euroa vuodessa”. Strategia toteaa myös, että ”Jalankulun ja pyöräilyn ehdoilla rakennettu yhdyskunta on tiivis ja rakentamiskustannuksiltaan edullinen.”
Edellä mainitut reaalimaailman kokemukset ovat valitettavasti Aamulehden mukaan ideologisia. Totuus löytyy Kalervo Kummolalta.
Pyöräily
Pormestarimme mainitsi haastattelussa, että Puutarhakatu on autoilun pääkatu ja siksi pyörillä ei voi ajaa ajoradalla. Kummolan mukaan Kyttälän kaduilla voi ajaa ajoradalla, mutta Puutarhakadulla ei. Myös Lassi Kalevan mukaan autoliikennettä on liikaa.
Aamulehden pääkirjoitus vetää toiseen potenssiin: Polkupyöräilijöiden ohjaaminen autoliikenteen sekaan kuulostaa ideologisesti houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta onneksi turvallisuus ja järjestys asetettiin tässä tapauksessa etusijalle.
Perataanpas asia faktapohjalta. Tampereen Oskari-karttapalvelussa on liikennemäärälaskelmat Tampereen kaduille. Puutarhakatu on itse asiassa melko hiljainen katu. Jopa iltapäivän ruuhkatunnin aikana autoja kulkee harvakseltaan: alle neljä minuutissa. Verrataan Puutarhakatua oikeaan autoilun pääväylään, Satakunnankatuun korttelin etäisyydellä: Satakunnankadulla kulkee seitsemänkertainen määrä autoja.
Pormestarimme mielestä Kyttälässä ajoratapyöräily tulee kyseeseen. Kyttälän kaduilla autoja liikkuu kadusta riippuen n. kolmannes vähemmän kuin Puutarhakdulla. Neljän sijaan kolme autoa minuutissa.
Omia faktojaan kertovat myös kartat. Tampereen keskustan sisällä ei juuri ole katuja joissa olisi erillinen pyörätie. Seuraavassa kuvassa kaikki erilliset pyörätiet Tampereen keskustassa:
Tampereen Polkupyöräilijät Ry suositteli ajoratapyöräilyä selkeys- ja risteysturvallisuussyistä. Erillisillä pyöräteillä sattuu paljon risteysonnettomuuksia autojen kanssa.
Hekin ideologeja Aamulehden mielestä.
Oma lukunsa on logistiikka, joka on ollut todella ongelmallista Puutarhakadulla.
Asukkaat
Keskusta on Tampereen suurin lähiö. Keskustassa asuu 40 000 asukasta. Yhdessä korttelissa voi asua 400 asukasta. Viherkatu olisi ollut asukkaille tarpeellinen henkireikä muuten varsin harmaassa keskustassa.
Yhdellä keskustan, tai muun tiiviin alueen kadulla voi asua yli tuhat ihmistä. Nämä veronmaksajat, yrittäjät ja taloyhtiöt maksavat valtavan määrän verovaroja katumetriä kohden. Keskusta-asukkaiden tarpeita tulee huomioida paremmin heidän naapurustonsa päätöksenteossa.
Tämä ei kuitenkaan ole Kalervo Kummolan Tampereella realiteetti. Kummolan luotsaaman Keskustan liikennejärjestelmäsuunnitelman poliitikoista suurin edustus oli Aitolahdelta ja Teiskosta, tai muilta kaukaisilta omakotitaloalueilta. Onko näillä poliitikoilla käsitystä keskusta-asumisen ongelmista, tai tarpeista?
Hyvä puoli on, että keskusta-asujien ja yrittäjien tarpeet ovat monesti samat. Viihtyisä keskusta on taloudellisesti vahva keskusta.
Keskustan yrittäjien liikevaihdosta tuli korona-aikana, ennen raitiotietä
- Kävellen 36%
- Autolla 29%
- Julkisilla 27%
- Pyörällä 9%
Kun Kummola, Aamulehti ja muut konservatiivit näkevät keskustan vanhanaikaisesti läpiajoväylinä, menetetään paljon hyvää elinympäristöä ja taloudellista vahvuutta.
Aamulehti sai mitä halusi. Vai saiko?
Puutarhakatu harmaantuu. Puolet puista vaihdetaan pylväsmallisiin riukuihin. Suunnitelma on taloudelliesti heikko. Pyöräilijät jäävät edelleen kääntyvän kuorma-auton kuolleeseen kulmaan. Lastaus tapahtuu edelleen pyörätieltä. Jalkakäytävä kapenee. Parkkipaikkoja on yli kolmannes vähemmän. Konflikteja kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä on enemmän.
Muistatteko Aamulehden ratikkavastaisuuden 2010-luvulla? Aamulehden poliittinen vaikuttaminen ei tuolloin onnistunut, ja päätös tehtiin asiantuntijatyöhön ja faktoihin nojaten.
10 vuotta eteenpäin, ja 86 % suhtautuu raitiotiehen positiivisesti. Keskustan elinvoima on noussut Suomen parhaaksi. Tampere on Suomen vetovoimaisin kaupunki, ja Tampere on nauttinut ennennäkemättömästä muuttovoitosta.
Asiantuntijuutta on arvostettu 2010-luvulla, ja se todella näkyy 2020 luvulla. Jos Puutarhakadun meno jatkuu ja kaupunginhallitus peruu työryhmien päätöksiä fiilispohjalta, millaiseksi arvioit 2030-luvun? Keskustan kannalta tilanne näytää nyt huonolta. Konservatiivit hamuavat läpiajokeskustaa.
Pääkirjoitus on kirjoitus joka määrittelee lehden linjan. Etelä-Saimaan päätoimittaja määritteli näin: Lehden linja on jokaisen lehden omat silmälasit tähän maailmaan.
Aamulehden pääkirjoitus vaikutti enemmän poliittiselta mainokselta kuin vakavasti otettavan lehden pääkirjoitukselta. Aamulehden tuoreella päätoimittajalla, Sanna Keskisellä on miettimisen paikka.
Minkälaiset ovat ne silmälasit joilla Aamulehti näkee tämän maailman?
