Pispalaan esiteltiin uutta kaavaa ja rakennustapaohjetta, jota on muokattu kansalaisvaikuttamisen ja valtuustoaloitteen pohjalta.

Ymmärtääkseni vastaisuudessa Pispalassa kulkiessa et voi olla varma, onko näkemäsi rakennus vuodelta 1920 vai 100 vuotta uudempi vanhaa kopioiva siporex-harkoista tehty talo. Ymmärtääkseni tämä on ollut aloitteen tehneen perussuomalaisen puolueen poliitikon tavoite. Omat tunteeni asiasta ovat ristiriitaiset. Lopputuloksen näemme 50-100 vuoden kuluttua.

Pispala on kauniin kaoottinen kaupunginosa, ja minusta parhaimmillaan alue erottuu edukseen eri vuosikymmenten kerroksilla, jotka elävät sulassa sovussa toinen toistaan kunnioittaen. Pahimmillaan alueesta tulee muovimaaleilla verhottu siporex-jäljitelmä vanhasta Pispalasta. Kun rakennustapaohje on näin epämääräinen, vastuu siirtyy kulloinkin rakennustapaohjetta tulkitsevan viranomaisen harteille.

Ehdottoman hieno lisäys minusta on “Samaa talomallia ja julkisivujäsentelyä ei saa monistaa tontille tai vierekkäisille tonteille. Vierekkäisten asuinrakennusten tulee poiketa toisistaan julkisivuvärin osalta.”. Tämä kunnioittaa nykyistä harmonista kaaoottisuutta

Poliittisesti on tiettyä halukkuutta sallia sekä kartanomaiset rakennukset että ulkomaiset tyylilainat. Itse en Empire-kartanoita Pispalassa mielelläni näkisi. Olenkohan vähän konservatiivinen?

On joka tapauksessa suuri voitto, että kaava muuttuu aiemmasta uudistavasta säilyttäväksi. Modernit, alueesta kirkuvasti erottuvat talot eivät ole sallittuja. Kansallisesti tärkeä, uniikki kaupunginosa säilyy myös jälkipolville.

Vaikkakaan vastaisuudessa et välttämättä tiedä onko rakennuksen rakentanut työläinen sukulaisineen 1920 luvulla, vaiko sitten rakennusliike IT-johtajalle 2030-luvulla.