Vasen–oikea-jana on rikki

Yksiulotteinen vasen–oikea-akseli pakottaa meidät valitsemaan joko markkinatalouden tai tulonjaon. Ikään kuin nämä olisivat vastakkaisia.

Mutta entä jos haluaa molempia?

Parempi tapa hahmottaa politiikkaa

Taloustieteilijä Mika Maliranta on esittänyt hyödyllisen kehikon, joka erottaa kaksi eri ulottuvuutta:

Oma paikkani on vasemmassa yläkulmassa: kannatan vapaata markkinataloutta ja samalla vahvaa tulontasausta. Nämä eivät ole ristiriidassa — päinvastoin, ne tukevat toisiaan.

Markkinatalous on työkalu

Markkinamekanismi on tehokkain tunnettu tapa allokoida resursseja, kannustaa innovaatioihin ja luoda vaurautta. Tämä ei ole ideologinen väite vaan empiirinen havainto.

Mutta markkinatalous ei ole moraalinen voima joka palkitsee parhaita ihmisiä ja rankaisee huonompia ihmisiä. Markkinat eivät välitä reiluudesta. Niiden voima on valtava, ja sillä voimalla voi tuottaa laajaa hyvinvointia, tai dystopian.

Siksi valtion pitää olla reilu

Ja siksi en ymmärrä sitä oikeistoa, joka moralisoi heikommassa asemassa olevia.

Työttömyyteen, köyhyyteen tai syrjäytymiseen johtavat harvoin yksilön moraaliset valinnat. Useammin kyse on rakenteista, sattumasta, terveydestä tai lähtökohdista, joita ihminen ei ole itse valinnut. Puhe "vastuun ottamisesta" on usein kiertoilmaus sille, että köyhyyttä pidetään ansaittuna.

Tämä ei ole vain empatian puutetta — se on huonoa analyysia. Jos haluamme toimivan yhteiskunnan, meidän on kohdeltava ihmisiä ihmisinä, ei moraalisen arvioinnin kohteina. Käytännössä jokainen ihminen haluaa olla muille hyödyksi.

Minusta konservatiivioikeiston suurin ongelma on keskittyä yksilöiden moralisointiin, sen sijaan että keskittyisivät kannustinrakenteisiin ja muihin järjestelmiin jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Minusta taloustiede sekä tilastotiede ovat poliitikon tärkeimmät työkalut.

Totta kai omalla työllä, ponnistelulla ja riskinotolla voi parantaa omaa toimeentuloaan, ja siitä saa olla ylpeä. Näin pitää olla myös tulevaisuudessa. On hienoa kun ihmiset menestyvät.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Talous: Suomen talous on kasvanut uudistumisesta. Korpikansa vaurastui ensin maa- ja metsätalouden, sitten teollisuuden ja nyt teknologian avulla. Rahalla on taipumus kerätä valtaa. Jo menestyneillä yrityksillä on verkostoja ja lobbareita.

Mutta kuka pitää nuorempien yritysten puolta joista kasvaa Suomen tuleva menestys? Näillä ei ole pääomia saati verkostoja. Minulle on kunnia-asia puolustaa taloutta uudistavia yrityksiä. Kilpailua vääristävistä yritystuista ja kaavoituspäätöksistä pitää luopua. Enemmän markkinataloutta tarkoittaa reilumpia lähtökohtia taloutta uudistaville yrityksille.

Kaupunkipolitiikka: Talous on kaupungin perusta, ja asukkaiden hyvinvointi on tärkein tavoite. Hyvinvointi saadaan aikaan vahvalla taloudella. Nämä eivät ole vastakkaisia tavoitteita. Minulle on tärkeää sekä puolustaa heikommassa asemassa olevia, että taata elinkeinoelämälle hyvät toimintaedellytykset.

Käytännössä tämä tarkoittaa panostuksia kaavoitukseen, koulutukseen ja osaavan työvoiman houkutteluun — asioihin, jotka hyödyttävät sekä yrityksiä että asukkaita. Asuinalueiden eriytymisen estäminen on itselleni erityisen tärkeää.

Vaikka talous on ajattelussani kaupungin perusta, en ole elinkeinoelämän äänitorvi enkä pelkää olla lobbareita vastaan silloin kun siihen on aihetta. Esimerkkinä vaikkapa erimielisyyteni Kauppakamarin kanssa keskustan kehittämisestä. Data ja tutkimukset kertoivat muuta kuin lobbarin suu. Kävelykeskusta houkuttelee rahaa enemmän kuin keskusta joka on ulkopysäköintialue ja täynnä läpiajoväyliä.

Tämä onkin yksi käytännön esimerkki toimivasta markkinataloudesta: Sivuutetaan pääomaa edustavan lobbausjärjestön lobbaus ja tehdään keskustasta paikka joka houkuttelee datan ja kokemusten mukaan eniten rahaa yrittäjille, ja on viihtyisin tamperelaisille.